Multisport-cup:n 3. osakilpailu kilpasarjoille. Tuotto käytetään Lohjan sairaalan lasten osaston hyväksi.
Päivitetty 2007-08-13
Tsuurnalisti kankkulan kaivolla
Hiihtomaan tolpanlaskenta oli varmasti mukavaa vaihtelua tylsään maantiepyöräilyyn. Kaikkihan nyt 72:een osaavat laskea eli jotkut vaan taisivat haluta päästä tutustumaan autosuunnistusasemaan.
CP20 jakeli tuomioitaan ja karttoja korven kätkössä.
Tehtävä oli hankalahko eikä pelkästään sen takia, että maalisuoran valotolpista osa oli toisennäköisiä ja ehkä hieman sivussa reitiltä. Eipä ihme, että Erään Autosuunnistajan ehdotusta kiinnittää pari taskulamppua roudarinteipillä johonkin aidantolppaan ei toteutettu. Hyväksytty vastaus oli 72 +/- 1. Hyviä selityksiä kyllä kuultiin miksi niitä tolppia mukamas oli vain 65 tai jopa vähemmän...
Kahdentyyppisiä valotolppia. Muuntajassa ei ollut valoa mutta seuraavassa sähkötolpassa oli.
Nopein tapa selvittää tehtävä oli huijata asemamiestä eli pihalle pariksi minuutiksi hyppimään ja sitten arvatun luvun kanssa takaisin sisään. Kaivolla käynti kesti reilusti alle 5 minuuttia kun taas latupohjien kiertoon kului reipas kymmenminuuttinen. Tyyli oli vapaa eli joukkue sai hajaantua. Tehtävä oli pyöräily, mutta jotkut jalkautuivat, se ei tainnut olla kovinkaan fiksua. Kartta keskeltä kahtia, fillarin selkään ja menoksi.
Alunperin tehtävässä oli myös sakkopykälä: vastauksen poiketessa yli 10% (64 tai alle, 80 tai yli) tuli suoraan sulku tehtävästä ja 60 minuutin sakko. Kaivokäynti tuntui kuitenkin niin mukavalta, että ei tuota sakkopykälää jätetty ohjeeseen eikä sitä toteutettu. Asemamies osasi hätistää porukat radalle eli sisään ja ulos ei ollut hyväksyttävä suoritus.
Ja sitten sinne kaivolle!
Ensin pehmeä mäki alas (se pitää tietysti tulla ylös myös!)
Kaivolle oli kaksi reittiä: hyvä ja erittäin huono. Ensin se hyvä. Kaivo näkyy heti vallin päältä kun on noustu pois latu-uralta. Ja ne autosuunnistuskilpien selkämykset myös.
Katsotaan sitten se huonokin reitti eli aidan vieressä on syvä oja ja hankalakulkuinen ryteikkö.
Kaivolle pääsi kai muualtakin mutta nämä kaksi olivat ne pääsuunnat, joista molemmista löytyi jalanjälkiä kilpailun jälkeen.
Kaivon laho kansikin oli saanut siipeensä kilpailun aikana.
Tätäkin vaihtoehtoa ratkaisun näyttämiseen mietittiin. Turvallisuussyistä otettiin mielummin tuo autosuunnistuselementti tähänkin.
Tarkastusaseman läpi, pieni ylämäki, iso ylämäki, kertomaan vastaus asemamiehelle ja sitten kohti uusia haasteita.
Kävi tässä jälkikäteen mielessä, että tuo sanktio olisi voinut olla vaikka kahden toisistaan etäällä olevan kohteen käynti ja ne numerot olisi pitänyt ynnätä. Ehkä ensi kerralla.
Alunperin tehtävässä oli myös sakkopykälä: vastauksen poiketessa yli 10% (64 tai alle, 80 tai yli) tuli suoraan sulku tehtävästä ja 60 minuutin sakko. Kaivokäynti tuntui kuitenkin niin mukavalta, että ei tuota sakkopykälää jätetty ohjeeseen eikä sitä toteutettu. Asemamies osasi hätistää porukat radalle eli sisään ja ulos ei ollut hyväksyttävä suoritus.
Ja sitten sinne kaivolle!
Ensin pehmeä mäki alas (se pitää tietysti tulla ylös myös!)
Kaivolle oli kaksi reittiä: hyvä ja erittäin huono. Ensin se hyvä. Kaivo näkyy heti vallin päältä kun on noustu pois latu-uralta. Ja ne autosuunnistuskilpien selkämykset myös.
Katsotaan sitten se huonokin reitti eli aidan vieressä on syvä oja ja hankalakulkuinen ryteikkö.
Kaivolle pääsi kai muualtakin mutta nämä kaksi olivat ne pääsuunnat, joista molemmista löytyi jalanjälkiä kilpailun jälkeen.
Kaivon laho kansikin oli saanut siipeensä kilpailun aikana.
Tätäkin vaihtoehtoa ratkaisun näyttämiseen mietittiin. Turvallisuussyistä otettiin mielummin tuo autosuunnistuselementti tähänkin.
Tarkastusaseman läpi, pieni ylämäki, iso ylämäki, kertomaan vastaus asemamiehelle ja sitten kohti uusia haasteita.
Kävi tässä jälkikäteen mielessä, että tuo sanktio olisi voinut olla vaikka kahden toisistaan etäällä olevan kohteen käynti ja ne numerot olisi pitänyt ynnätä. Ehkä ensi kerralla.
Jokohan sitä pääsisi kesälomalle?
Tervehdien,
Tervehdien,
